Oman kehon rakastaminen sairaana?

On aika vaikeaa oppia rakastamaan omaa kehoaan, kun se keho ei ole koskaan ollut ystävä. Vaikka kohtelisi omaa kehoaan kuin kukkaa kämmenellä, silti se voi heittää eteen mitä kummallisempia yllätyksiä. On polvivaivaa, sormia särkee, vihlovaa kipua, jomotusta, jumitusta, aivosumua ym. ja tällä hetkellä flunssan oireina lämpöä ja kurkkukipua.

Kurkku on kertakaikkiaan niin kipeä, että riisin tai minkä tahansa kiinteän ruuan syöminen tuntuu siltä, kuin yrittäisi niellä piikkilankaa. Lämpöä on vaihtelevasti, kuitenkin vielä 37.2 C joka on mulle tosi korkea (normaali lämpö 35.8, suurinosa reumaatikoista on alilämpöisiä). Tosiaan maanantaina kävin työterveydessä, covid19 koronavirus tutkittiin, sitä ei ole.



Reumahoitajan sain kiinni perjantaina, se sanoi fibromyalgia kipuihin että ne pitää vaan kestää kun niihin ei ole mitään apua. Kumma juttu, kivut helpotti heti, mutta fibromyalgia kivut onkin aivokemiaa, aivot luulee että sattuu paljon enemmän kuin oikeasti sattuu. Lisäksi olen varma, että pelkästä liikkumattomuudesta nämä kivut johtuu, pitäisi päästä treenaamaan ja kävelemään, mutta minkäs teet, ei kuumeisena mitään treenata.

Alku keväästä pohdin tätä oman kehon rakastamista paljon. Totesin, että onko kuitenkin rankka salitreeni sitä, että haluan rankaista omaa kehoani siitä, että se välillä heittää kapuloita rattaisiin? Sitähän rankka treeni ja lihastenkasvu on, revitään lihassoluja jotta ne parantuessaan kasvaisivat isommaksi. Yhdistelmä selkärankareuma, fibromyalgia ja kova kuntosalitreeni on siis aika rankkaa keholle. En koskaan tullut ajatelleeksi sitä.

Vasta kun työuupumus pysäytti, pysähdyin ajattelemaan motiivejani ja miten kohtelen omaa kehoani. Annanko sille oikeasti riittävästi myös palautumista ja lepoa? Voisiko jotain tehdä toisin? Onko kehon kohtelu ihan tasapainossa?

Kokeilin ekaa kertaa joogaa mielenterveyden takia joulukuussa. Keväällä otin sen mukaan arkeen paremmin, kerran viikossa joogatunnille. Kunhan uusi normaali arki joskus alkaa, niin jooga on ehdottomasti sellainen, mitä minun olisi hyvä oppia rakastamaan, ihan vain tasapainon ja oman hyvinvoinnin kannalta. Olen kuitenkin sellainen sähköjänis, että on vaikea pysyä paikallaan, joten jooga ei siis ole luonnostaan kuulunut harrastuksiini.

Nyt kuitenkin on aika taas ottaa ohjat omiin käsiin.

Kroppa heittäköön kapuloita rattaisiin sen kun tahtoo, mutta minä olen taas kerran päättänyt olla alistumatta. Alistumista on nyt tässä takana jo 2,5 viikkoa, polvikipua, turvotusta ja flunssaa, ja nyt riittää.

Maanantaina soitan uudelleen työterveyteen ja saavat tutkia oikeasti missä vika. Onko angiina vai jotain muuta ja tarvitaanko antibiootteja, koska eihän tämä näin voi jatkua. C-vitamiinia menee nyt 4000mg päivässä, olin epähuomiossa jättänyt sen pois, liekö siinä syys huonoon vastustuskykyyn?

Oletko koskaan miettinyt tasapainoa tällä tavoin?

Mukavaa lauantaita ❤

Johanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s