Maailman IBD-päivä 19.5.2020

Tänään on maailman IBD päivä. Itselleni ei ole virallisesti diagnosoitu mitään suolistosairautta, lääkärit eivät ole katsoneet tarpeelliseksi, yksi diagnoosi vain muiden joukossa. Olen kuitenkin kärsinyt jos jonkinnäköisistä vatsa ja suolisto-oireista nyt 3 vuoden ajan ja ajattelin kertoa omaa tarinaani suolisto- ja vatsaoireiden kanssa.

2017 mulla alkoi erikoiset oireet. Kaikki suolistoon liittyvät oireet varsinkin naisilla, näistä on vähän vaikea puhua kun naisethan ei piere eikä käy kakalla muutenkaan. No joka tapauksessa, mulla oli niin pahaa turvotusta ja kaasua kerääntyi suolistoon, tunsin itseni ilmapalloksi. Välillä oli ummetusta, välillä vatsa löysällä. Kesken kokouksen sai juosta vessaan. Joka kerta kun kaasuja pääsi ulos, toivoin avokonttorissa hartaasti, ettei kukaan tulisi luokseni puhumaan mitään juuri sillä hetkellä pöydän viereen. Pahinta oli, kun mikään ilmanvaihto ei kotonakaan meinannut auttaa ja poikaystävänkin oli vaikea olla mun seurassa. Hävetti niin jumalattomasti.

Pyysin työterveydestä lähetteen ja pääsinkin julkiselle puolelle kolonoskopiaan eli peräsuolen tähystykseen. Tähystyksen tulos oli, että suoli on normaali ja terve. Oma reaktioni oli ällistynyt. Miten voi selkärankareumaatikolla näillä oireilla suoli olla terve? Eikö todella mitään löytynyt?

Kävin sitten itsenäisesti läpi kaikki apteekista löytämäni tuotteet. Erityisesti kuituvalmisteet on käyty läpi (Sunwic, Biolatte Havitall, Silicol Gel). Paras kuituvalmiste on kuitenkin ihan kaupasta, Fibrex sokerijuurikaskuitu. Sillä on vatsan toiminta parantunut ja tullut säännöllisemmäksi. Turvotusta se ei ole poistanut. Toinen hyvä on Chia siemenet, niitä ja fibrexiä vaihdellen puuron sekaan. Lisäksi jos on pahoja oireita niin Vivomixx maitohappobakteereja kuurina (10pss maksaa yli 30€).

Kun muutin takaisin kotikaupunkiini, vatsa rauhoittui. No, diagnoosihan oli alunperinkin vain ”nuoren naisen STRESSIVATSA”, johon ei ole mitään apua saatavilla, muuta kuin vähentää stressiä. Sittemmin olen itse opetellut ruoka-aine kerrallaan, mistä vatsa milloinkin ärtyy (mainittakoon, että olion jo tässävaiheessa ollut 9v maidoton gluteeniton ei-punaista lihaa reumalääkärin suosituksesta). Lopulta olen päätynyt siihen, että lapsuuden antibioottikuurit ja viimeistään reuman alkuaikoina kun söin tyhjään vatsaankin vuosia Buranaa 600mg 3-6x päivässä ja siihen päälle krooninen stressi, ei ole mikään ihme, että vatsassa on jotain vikaa.

Tämän kevään uutuusoireet on refluksi ja röyhtäily, oireet on kestäneet nyt jo yli 2 viikkoa joten mainitsen tästä huomenna reumalääkärille, jos voitaisiin vielä tehdä jotain tutkimuksia varmuuden vuoksi mikä tässä ruuansulatuselimistössä on vialla, vai onko taas vaan se stressivatsa.

IBD JA TYÖ


Tämän vuoden maailman IBD tietoisuuspäivän teema on IBD ja työ. Itse en ole missään työpaikassa koskaan kertonut sairastavani mitään (paitsi ihan muutamalle luottohenkilölle). Erilaisista vatsaoireista olen kyllä puhunut, mutta muuten en ole diagnooseista tms. puhunut. Olen visusti suojellut tätä puolta itsessäni muulta maailmalta. Ensimmäisenkään esimiehen kanssa en ole käynyt keskustelua reuma säryistä tai vatsaongelmista (esim. etätyöpäivät 2017 olisi voineet auttaa sosiaalista häpeää vatsaoireiden kanssa näin jälkeenpäin mietittynä). Olen pelännyt niin paljon sitä, että kun oli muutenkin vaikeaa saada vakituista työtä, jos olisin vielä päälle kertonut, että olen ”viallinen” kuka tahansa työnantaja näkisi sen riskinä eikä taatusti palkkaisi. Niin mustavalkoinen näkemys ja pelko mulla on ollut tähän asiaan liittyen.

Aloitin kuitenkin instatiliäni nyt vuoden alusta tekemään siltä pohjalta, että kutsumus puhua ja kertoa ja jakaa vertaistukea on suurempi kuin pelko siitä, että joutuisin työttömäksi. Asiassa auttaa se, että kokemusta työnhausta on jo niin paljon, että uskon saavani töitä oli tilanne mikä hyvänsä, että minun tietotaitoni vaikka uran alussa olenkin, on suurempi etu kuin se riski, että minusta tulisi riski yritykselle, koska olen sairas.

Nyt näen asian niin, että kuka tahansa työnantaja saa olla ylpeä kun näin yritteliäs, intohimoinen ja ahkera työntekijä on heidän palkkalistoilla sairauksista huolimatta.

Eli työelämää ja työidentiteettiäni koitan silti vähän varjella tältä kaikelta, mutta varsinkin tämän koronan aikana on ollut ihan normaalia sanoa olevansa riskiryhmässä ja ”mitä viikonloppuun kuuluu”, ”no olen eristyksissä kotona”, ”kyllä, hyvä juttu se on järkevää”, eli korona on madaltanut kynnystä puhua omasta voinnista. Eikä ole nykyiset esimiehet kyselleet mitään sen enempää, nämähän on omia asioita varsinkin niin kauan kun ne ei työhön ja työn laatuun vaikuta.

Parempaa huomista vatsan kanssa odotellen!

– Johanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s